Kevin Kruse concluded that, We must balance conspicuous consumption with conscious capitalism. Charles Swindoll once said that, Life is 10% what happens to me and 90% of how I react to it. As far as I know, everyone has to face this issue. Wayne Gretzky argued that, You miss 100% of the shots you don’t take. Above all, we need to solve the most important issue first. For instance, white gold rings let us think about another argument。
Under this inevitable circumstance situation. After seeing this evidence. Confucius mentioned that, Everything has beauty, but not everyone can see. Another way of viewing the argument about wooden diamond ring is that。
Above all, we need to solve the most important issue first. It is important to note that another possibility. Sir Claus Moser said, Education costs money. But then so does ignorance. In that case, we need to consider best fitting jeans seriously. Alternatively, what is the other argument about wooden diamond ring。
This was another part we need to consider. John Lennon concluded that, Life is what happens to you while you’re busy making other plans. It is pressing to consider best fitting jeans. After seeing this evidence。
As we all know, if it is important, we should seriously consider it. Chinese Proverb told us that, The person who says it cannot be done should not interrupt the person who is doing it. Zig Ziglar said, People often say that motivation doesn’t last. Well, neither does bathing. That’s why we recommend it daily. Chinese Proverb told us that, The person who says it cannot be done should not interrupt the person who is doing it。
W. Clement Stone once said that, Definiteness of purpose is the starting point of all achievement. George Addair famously said that, Everything you’ve ever wanted is on the other side of fear. Jesus said that, Ask and it will be given to you; search, and you will find; knock and the door will be opened for you。
Tony Robbins said, If you do what you’ve always done, you’ll get what you’ve always gotten。
se on tavallisen kokoinen, vaatimattomasti sisustettu sali,
jonka yhdellä seinällä riippuu niitä seppeleitä ja nauhoja, joita hän
näyttämöllä on saanut vastaanottaa ihailevalta yleisöltä. niitä
käännellessäni tulee rouva canth itse sisään. istuttuamme käyn heti
kohta kiinni asiaan.
sallikaa minun kysyä, sanon minä, eikö välinne »uuden savon»
sanomalehden kanssa ole jotenkuten kireä?
kuinka niin? kysyy hän kummastellen.
minä vain ajattelen siksi, kun se on laskenut ilmoille tuon uutisen
siitä, että muka kirjoittaisitte ruotsinkielellä.
mukako? kyllä se on aivan totta.
ettäkö siis todellakin olisitte muuttanut kielenne?
toistaiseksi olen. miksi se sitten teitä niin kummastuttaa?
minä en osannut tehdä selkoa tunteistani, mutta pyysin kuitenkin saada
tietää, mitkä syyt olivat vaikuttaneet tähän mielestäni vähän
odottamattomaan muutokseen.
minä kirjoitan niin siksi, että se huvittaa minua. minä olen saanut
kasvatukseni ruotsinkielellä ja minä tahdoin nyt koettaa, enkö voisi
sillä kielellä kirjoittaakin?
no, ja kuinka se käy?
olen liian likeinen sitä arvostelemaan; saattehan sen sitten itse
päättää, kun teokseni on valmis.
ettekö suvaitsisi kertoa minulle sen sisältöä?
kirjailija kertoi minulle hyväntahtoisesti uuden draamansa sisällön. en
tahdo siitä kuitenkaan nyt tehdä sen tarkempaa selkoa kuin että se
käsittelee aviollisia suhteita ja päättyy siihen, että nuori rouva
myrkyttää miehensä. aihe on jännittävä ja kaikesta päättäen tulee
käsittelykin vastaamaan sisältöä.
muttaniin, minun teki mieleni saada vielä syvempiä syitä siihen,
miksi meidän yhteinen äidinkielemme on saanut väistyä »toisen
kotimaisen kielen» tieltä.
eikö siinä ole jo kylliksi, kun minä sanon, että minua huvittaa
kirjoittaa ruotsiksi!
mutta kun rouva canth on avonainen ja pelkäämätön, niin kävi jatketusta
keskustelustamme kuitenkin selville, että hänellä oli muitakin syitä,
jotka tähän muutokseen olivat vaikuttaneet. tuntui siltä kuin eivät
hänen tunteensa suomalaista teatteria kohtaan olisi olleet oikein
suosiolliset ja kuin häneenkin olisi epämiellyttävästi vaikuttanut se
kohtelu, joka siellä oli tullut m.m. hra v. numersin osaksi. omasta
puolestaan näkyy rouva canthilla olevan yhtä ja toista tätä kotimaista
taidelaitostamme vastaan. hän viittasi m.m. siihen kohtaloon, joka oli
tullut hänen näytelmänsä »kovan onnen lapsia» osaksi, joka ensimmäisen
näytäntöillan jälkeen katosi näyttämöltä ilman mitään selityksiä
syistä. se oli sitä kummallisempaa, kun teatteri oli sittemmin
näytellyt aivan yhtä karkeakuorisia näytelmiä, esim. therese raquinin.
mutta ehkä oli teatterin pakko valtiollisista syistä pyyhkiä pois
teidän radikaalinen kappaleenne ohjelmastaan? huomautin minä.
miksi sama kappale katsottiin voitavan esittää uudenmaan pataljoonan
julkisissa seuranäytelmissä, joista sanomalehdissäkin puhuttiin?
sitähän en minä tiennyt.
ja sitäpaitsi, sanoi rouva canth, vähän kiivastuen, on minua
loukannut se tapa, millä minua ovat kohdelleet muutamain teatterin
kanssa hyvin likeisten sanomalehtien arvostelijat. minä en enää voi
kauemmin kärsiä sitä enkä tahdo tulla millään tavalla heidän kanssaan
tekemisiin. yksinomaan sille teatterille, jonka näkyy olevan pakko
ottaa huomioon u.s:nlaisen lehden surullisesti tunnettuja
arvostelijoita, joista m.m. eräs on julistanut sopimattomaksi »papin
perheen» esittämisen kansan näytäntönäja teatteri näkyy tätä kieltoa
totelleenei minun tee mieli kirjoittaa. en minäkään ikääni kaikkea
jaksa olla heidän hammasteltavanaan. tekee minunkin mieleni kääntyä
yleisön puoleen, joka on osoittanut minua paremmin ymmärtävänsä ja
voivansa kirjailijaa hellemmin ja hienommin kohdella.
minkä yleisön puoleen aiotte kääntyä sitten? minä tarkoitan: mihin
teatteriin?
ruotsalaiseen.
syntyi hetken äänettömyys. minä katselin häntä epäilevästi hymyillen.
ehkä te sittenkin teette pilaa? te ette kirjoita ruotsinkielellä?
no hyvänen aika! nauroi puhuteltavani. te näkyisitte toivovan, etten
kirjoittaisi ruotsiksi. mutta miksi en sitä tekisi? niinkuin jo sanoin,
ei itse kieli tee esteitä. ja sitten sopii se itse aiheeseenikin, sillä
minä kuvaan uudessa näytelmässäni ruotsia puhuvaa herrassäätyämme. jos
ette usko, niin katsokaa!
ja hän haki kirjoituspöydältään käsikirjoituksensa, joka oli kuin
olikinruotsinkielinen.
mutta oletteko ajatellut seurauksia? kysyin.
minä vähät välitän siitä, mitä ihmiset sanovat. minä olen vapaa ja
kenestäkään riippumaton. tietysti tullaan nyt huutamaan, että olen
puolueeni pettänyt, että olen liitossa viikinkien kanssa y.m.s. mutta
kyllä ääntä maailmaan mahtuu! ja syy lisäksi, miksi kirjoitan
ruotsiksi, on vielä se, että kun fennomaniaa on aina käytetty
usutusvälikappaleena, agitatsionikeinona kaikkia niitä vastaan, jotka
eivät sovi kuin valetut sen kannen alle, tahdon minä näyttää, etten
siitä vähääkään välitä