samanlaisia huoneita, valmiiksi sisustettuja, suurempia ja pienempiä, on varakkaiden vara valita niin monta kuin mieli tekee ja mikä mitäkin parhaiten miellyttää. kun nuo jättää, sattuu muutamakseen eteen rautakalujen holvi. olen nähnyt taiteilijainkin, ihmetyksen huudahdus huulilla, seisahtuvan tämän holvin ovikoristuksen eteen. koristus on suorastaan puhtain taideteos omaa laatuaan. koko seinä, ovi ja pihtipielet ovat tehdyt pelkistä rautaisista työ ja tarvekaluista. siinä on patoja, veitsiä, lapioita, ratakiskoja, eri koneitten osia, silintereitä, akseleita y.m. y.m. kaikki mitä maukkaimmissa asennoissa ja liitoksissa. tällä tavalla tehdyn portin alitse kun astuu, niin kulkee viileässä ilmassa, keskellä rautaista maisemaa. siinä viihtyy kaikki kiihoitus, katoo kaikki ylellisyys. joka puolella on vain hyöty ja käytännöllisyys vallalla. rauta, kupari, sinkki, vaski, y.m. valimot ja tehtaat ovat asettaneet tänne näytteitä kaikista kaluista, mitä suinkin saattaa näistä metalleista syntyä. saadakseen tavaransa oikein esille ja näkymään ovat kaikki koettaneet keksiä omituisia muotoja näytteille asettamilleen esineille. niin on esim. muuan rautalankaverkkoa valmistava tehdas käärinyt sen paksummiksi ja hienommiksi pilareiksi, joista on sitten muodostettu iso, korkea portti. toinen on tehnyt pronssista kokonaisen pienen huoneen korkuisen kirkon, jossa huiput, katot, tornit, kaikki ovat samasta aineesta. nämä jättää; sattuu kellonäyttelyyn; joutuu porsliini ja mosaikkitavarain osastoon; siitä kultateoksien ja hohtokivien lasisten kaappien ääreen; huikaisee niissä silmänsä kalleuksilla, harhailee vaatetavarain ohitse, joita ei tule juuri katsoneeksikaan, joutuu sotaaseiden osastoon, jossa on uusimpia murhaaseita, kanuunia, kiväärejä; näkee kokonaisen pieleksen talkkoja ja haravia; sattuu kadun päähän, missä on pitkät rivit vaunuja, kärryjä, rekiä, polkupyöriä; seisahtuu sen päässä olevaan metsästys ja kalastuskapineiden osastoon, jossa näkee ketun kaulastaan raudassa kiinni ja haukan kynsistään, jossa tapaa meikäläisen rysän ja merran kummallisimpien onkima ja muiden pyydyskoneitten vieressä j.n.e.kunnes väsyneenä kiertokulkuun löytää itsensä aivan konesalin suuren oviholvin suulta ja näkee siellä taas hurisemassa äskeisen huimarattaan, mutta nyt likempänä, suurempana ja vielä huimaavampana. ennenkuin sinne pääsee sisään, täytyy taas seisahtua uuden kupolin alle, joka muodostaa ikäänkuin eteisen konesaliin. kuinka se kohoo keveästi ja samalla voimakkaasti sekin ylös korkeuteen! sen sisustassa on maalauksia, jotka kuvaavat ranskan kauppaa, taidetta ja tiedettä. sen arkkitehdin työstä, joka on tämän kupolin valmistanut, on sanottu, että hän on voinut siinä saada näkyviin siirtymän ensimmäisen kupolin taiteellisesta koristusta vasta siihen ylevään paljouteen, joka on ominainen kohta alkavalle konesalille. keskellä kupolia on mahdottoman suuri ja raskas veistos lyijystä ja raudasta. neljä tulista jättiläishevosta, suut auki ja sieraimet leveinä, syöksyy siinä täyttä laukkaa eteenpäin kiskoen perässään mutaan uponnutta muinaisaikaista vaunua, jossa nainen istuu, viitta hulmuten menon vauhtia. koko tuo mahtava valuteos on väriltään musta ja vaikuttaa valtavasti ohikulkevaan. sen paino kuuluu olevan40,000 kiloa. sen edessä seisoo toinen rauhallisempi veistos, enkeli musertaen keihäällään käärmeen pään. jos tässä kuvassa on se merkitys, että maata mateleva pimeys on voitettu siinä salissa, jonka edessä kuvat seisovat, niin täytyy sen aatetta sanoa onnistuneeksi. konesalissa. pariisi, 18 p:nä syysk. tuskin lienee milloinkaan maailmassa tarjoutunut nähtäväksi sellaista näköalaa kuin se, mikä nyt on tuossa silmäin alla, seisoessamme konesalin lehterillä. edessä on _konemaisema_, täydellinen maisema taivaineen, valaistuksineen, perspektiivineen. jos eiffeltorni on tämän näyttelyn ihmeistä ensimmäinen, niin on konesali toinen. edellisessä on ihmisnero ponnistautunut korkeammalle kuin milloinkaan ennen, jälkimmäisessä laveammalle kuin koskaan. ei milloinkaan ennen maailmassa ole niin isoa alaa ollut saman katon alla. sen pituus on 240 metriä ja leveys 115 ja jos lehterit otetaan mukaan, nousee pintaala 80,400 neliömetriin. kun se kenttä, johon näyttely on sijoitettu, on ennen ollut sotaväen harjoituskenttänä, niin on tultu sen johdosta laskeneeksi, että 30,000 miehen suuruinen armeija voisi mukavasti leiriytyä konesalin katon alle ja että vielä sittenkin olisi sijaa 12 à 15,000 hevoselle, joiden ratsumiehille vielä olisi makuusijat lehterillä. ei korkeuskaan ole aivan mantereen varassa. kuopion kirkontorni sopisi hyvästi sen alla suorana seisomaan. eivät ole suinkaan vähäiset ne hirretkään, joiden varassa tällaisen tuvan katto lepää. katto on sinertävästä lasista, samoin kuin seinätkin suurimmaksi osaksi. sitä kannattamassa on suunnattoman suuret rautaiset kaaret, jotka yhtyvät katon taitteessa. niiden suuruus lienee likimäärin käsitettävissä, kun tietää, että kukin näistä kaarista painaa 200,000 kiloa. tämmöinen kaari, joka on vain yksi ainoa pieni nivel koko rakennuksessa, on jo itsessään ihmeteos. ja sitä tuskin huomaakaan, huomiota kun on vetämässä se, mikä on jalkain alla tuolla alhaalla lattialla